MM-kisat ja Ameriikan reissu takana. Aluksi haluan sanoa kiitoksen seuralleni Kalajoen Junkkareille joka tuki matkaani tähän tärkeään kisaan. Ilman seuran tukea olisi reissu jäänyt väliin. Siitä olen urallani ollut onnekas että taustallani on loistavasti toimiva seura ja Suomen parhaat treeniolosuhteet.
No, kisan jälkeen kyllä oli se fiilis että olisi kaikkien rahoja ja hermoja säästetty kun tää reissu olisi jätetty tekemättä....Mutta ei niitä onnistumisiakaan tule jos ei uskalla yrittää. Valmistautuminen MM-kisoihin meni suhteellisen hyvin ja viimeisissä treeneissä 190kg työntö liikkui helposti. Matkustin Houstoniin 21.11. Seitsemän tunnin junamatkan jälkeen muutama huonosti nukuttu tunti Hotellissa ja sitten alkoi 13 tunnin lentomatka kohti Ameriikkaa! Pelkään lentämistä erittäin paljon ja voin sanoa ettei ollut elämäni miellyttävimpiä kokemuksia olla noin pitkään koneessa. Parin päivän univelat ja pitkä matkustaminen painoivat kropassa kun päästiin lopulta Hotelliin ja ensimmäiseen treeniin. Koska D-ryhmäni kisa oli paikallista aikaa 21.25(Suomen aikaan 5.25) niin ensimmäinen päivä oli pakko koittaa valvoa pitkään ja kääntää unirytmiä. Sanotaan jo nyt tässä kohtaa etten siinä koko reissulla täysin onnistunut. Alunperin D-ryhmä piti nostaa aamulla yhdeksältä ja C-ryhmä illalla 21.25. Alkuperäisellä listalla olisin mennyt C-ryhmään mutta halusin vältää iltakisan ja entryä pudotettiin. Kun näin lopulliset listat ja D-ryhmän kisa-ajan 21.25, sanoin heti viime vuoden huonojen kokemusten pohjalta että helppoa ei ole.
Toisena päivänä Houstonissa otin nousut 120kg ja 150kg asti ja olo oli jo merkittävästi parempi kuin matkustuspäivänä. Ylipäätään päivä päivältä vire parani mutta koko ajan jännitti kisa-aika koska treenit kulkivat aina aamulla paremmin kuin illalla ja iltaisin meinasin nukahtaa jo kahdeksan aikaan.Painonveto(no, ei sitä paljoa ollut kun matkustuksen päälle 2,5kg) meni ehkä paremmin kuin koskaan ja tankkaus meni täysin nappiin. Siksi odotukset olivat kohtuu toiveikkaat kisaan vaikka pelkäsinkin iltakisan vaikutusta. Lämmittely alkoi tempauksessa hyvin ja 130kg asti uskoin yli 150kg tulokseen. 140kg lämmittelyn käännössä ranteeseen vihlaisi ja nosto jäi eteen. Vielä ei kipu ollut kummoinen mutta olen luonteeltani varovainen ja hieman pelotti ensimmöinen tempaus. No, 148kg avaus oli varovaisuudessaan uskomattoman ponneton nosto. Toiseen menin jo tosissani nostamaan mutta nyt ranteessa vihlaisi paljon kovemmin kuin lämmittelyssä ja tiesin heti toisen yrityksen jälkeen että tempaukseen tulee tulokseksi pelkkää viivaa.... Viimeinen yritys oli täysin turha. Ranne oli valtavan kipeä ja kun kisa oli jo pilalla niin työntöön motivoituminen oli todella haastavaa. Missä tahansa muussa kisassa olisin jättänyt työntämättä. Mutta koska oltiin MM-kisoissa niin pakko oli yrittää. Lämpögeeliä vaan lisää ja rannetuki kireälle niin oltiin valmiina yrittämään. Ranne vaivasi koko ajan ja jo valmiiksi pilalle menneeseen kisaan oli vaikea motivoitua. Viimeinen lämmittelytyöntö 175kg oli kuitenkin ihan ok niin päätin että ainakin alkupaino otetaan että voittaa ryhmän työnnön. Jalat tuntuivat todella pehmeiltä ja haaveet SE-työnnöstä olisi saanut unohtaa jo ilman rannevaivaakin.
Ensimmäiseen työntöön laitettiin 191kg koska 190 kiloon olivat ryhmän viimeiset lopettaneet. Rinnalleveto oli uskomattoman nihkeä mutta ylöstyöntö loppujen lopuksi ihan hyvä. Tulos ja ryhmän voitto oli saavutettu. Toiseen laitettiin 196kg. Rive oli grammalleen päivän maksimi. Ylöstyöntö oli pehmeä ja jo valmiin noston pudotin juuri ennen alasmerkkiä. Se söi miestä isosti koska tiesin että energia ei riitä enään uuteen yritykseen. Ei sillä että olisin 196seen ollut tyytyväinen mutta ainakin sijoitus olisi ollut hieman tyydyttävämpi. Viimeisen työnnön 198kg oli ihan yhtä turha yritys kuin tempauksen viimeinen. Työnnön sijoitus lopulta 24. Huipputuloksella jopa lähelle 10 sakkia olisi ollut saumaa.
En ala selittelemään. Olen aina sanonut että urheilussa vain tulos ratkaisee ja tulos oli nyt luokaton. Kuten viime vuonnakin samassa kisassa. Tähän asti en ole koskaan onnistunut kilpailussa johon on ollut pidempi matkustus. Tuuriin en urheilussa usko. Kaikki on kiinni vain omasta tekemisestä ja tekemisen laadusta. Ja nyt tekemisen laatu ei ollut riittävä.
Itselläni kausi jatkuu vielä Suomen cupin finaalilla 12.12. Tavoite on vain ja ainoastaan voitto. Tuloksella ei ole tässä kohtaa merkitystä. Pitkä kausi alla ja alkaa jo tuntua väsymystä. Odotan innolla että saan aloittaa uuden treenikauden. Ensi kevään EM-kisat ovat olleet jo pitkään itselleni koko uran pääkisa ja sinne panostetaan täysillä. Unelma EM-mitalista ei ole mihinkään kadonnut.
